MUISTOJA - Tassupolku

Sinä olet surullinen. Sydämesi on pakahtua ikävästä. Olet hämmentynyt tunnemyrskyn keskellä. Itket niin, että silmät ja kasvot ovat turvoksissa. Yrität ajatella järjellä ja se ei nyt vain mahdu surun sisään.

Sinä, joka käsittelet asian niin, että nyt on tultu tähän. Lemmikkiystävän elämä on eletty. On tullut aika erota yhteisestä taipaleesta.

Yhteistä meille kaikille lemmikkiystäviensä menettäneille on, että tunnemme kaihoa ja muistelemme yhteisiä hetkiä. Raikkaita retkiä ulkoilmassa. Sylikkäin makaamista sohvalla. Ehkä sänky oli kielletty paikka, mutta sinne kun ystävä karkasi, hellästi muistelemme sitäkin. Ystävän kanssa on ehkä harrastettu ja koettu suurta iloa onnistumisista. Ystävän kanssa on keskusteltu. Saimme sitten vastaukseksi pientä piiperrystä, naukumista, kumeaa haukkumista, lohduttavan nuolaisun tai pään painamisen Sinua vasten, se oli ystävyyttä ja vilpitöntä rakkautta, jotka aina kulkevat mukanamme, sydämissämme.

Viimeisen tervehdyksen haluat muistaa kauniina. Olet kiitollinen ajasta, jonka saitte elää yhdessä. Lasket ystäväsi vuoteelle, peittelet kevyesti. Kenties haluat sinne mukaan ruusun kukkia tai terälehtiä ripoteltuina. Metsäpolultanne olet noukkinut männynoksan, kuusenhavun, koivunoksan tai kävyn. Ehkä mustikanvarvut, saniaisenlehdet tai omenapuun oksa ovat saatavilla. Saattaa sinulla olla se rakas pieni oksankäppyräkin jossain tallessa. Mukaan voit laittaa jotain pientä ja hellyydellä ajateltua.

Suljet kannen, kirjoitat ystävän nimen. Piirrät kuvan tai runoilet ikävästäsi.

Ehkä haluat sytyttää kynttilän. Sen liekki on pehmeä ja lämmin, sen tunnelmassa mieli rauhoittuu.